Jarmo Kiuru
oikeusinformatiikan lehtori
Oikeusinformatiikka on kuulunut kiinteänä osana Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan opetukseen jo alun toistakymmentä vuotta. Olen ollut mukana koko ajan, aluksi perustutkinnon opiskelijana ja viimeiset kymmenen vuotta opettajana. Ensimmäiset vuodet olivat mikrotietokoneiden leviämisen ja tekniikkaan tutustumisen aikaa. Tuohon aikaan monet opiskelijat eivät ennen yliopisto-opintoja olleet kertaakaan koskeneet tietokoneeseen.Nyt tekniikka on jäämässä taka-alalle, ja oikeudelliset teemat ovat tulleet yhä enemmän esille.
Kuluneina vuosina oikeusinformatiikka on vakiintunut osaksi oikeustiedettä kaikissa Pohjoismaissa. Vakiintuminen ei kuitenkaan ole merkinnyt oikeusinforinatiikan sisällön vakiintumista. Alun pitäen oikeusinformatiikka-nimikkeen alla käsiteltiin mm. kaikki tietokoneisiin liittyvät tekijänoikeudelliset, rikosoikeudelliset ja sopimusoikeudelliset kysymykset. Nyt kysymykset ovat hajaantuneet kukin omille oikeudenaloilleen.
Oikeusinformatiikasta on ollut helpompi luoda kuvaa yleisellä tasolla. Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan opinto-oppaassa on ollut pitkään mukana kaksi määritelmää, jotka edelleen pitävät paikkansa. Niiden mukaan oikeusinformatiikka tutkii: 1) oikeudellisen informaation tuottamista, taltioimista, hakua ja käyttöä kaikissa muodoissaan ja 2) tietotekniikan käyttöönoton vaikutuksia lakimiesten, tuomioistuinlaitoksen ja julkisyhteisöjen tehtäviin ja työskentelytapoihin tietoyhteiskunnassa.
Konkreettisella tasolla oikeusinformatiikasta on vaikea luoda kuvaa. Tämä näkyy erityisesti oikeusinfonnatiikan opetuksessa, jonka tavoitteita ovat muovaamassa monet opettajat. Lisäksi opiskelijoilla on erilaisia oikeusinformatiikan opetusta koskevia odotuksia. Riidatonta lienee kuitenkin se, että perustutkinnon tulisi tarjota valmiudet juristin ammattiin. Jokaisen juristin perusvalmiuksiin tulisi kuulua kattava yleiskuva oikeusjärjestyksestä ja sen toiminnasta. Vain se tarjoaa riittävän pohjan erikoistumiselle.
Takavuosina opiskelijat oppivat jo pääsykokeisiin valmistautuessaan perustiedot oikeusjärjestyksestä ja siitä, kuinka se toimii. Tutkinnon aikana aineisto laajeni, mutta lähestymistapa oli sama. Oikeustieteiden tiedekunnan rahankeruutalkoot muuttivat sittemmin ainakin väliaikaisesti pääsykokeen vanhaa perustehtävää. Perustutkinnossa saattaa laajahkon osan siviilioikeutta korvata suppeanpuoleisella pohdiskelulla oikeuden olemuksesta. Oikeusinformatiikassa on tähän asti lämmitelty lähinnä mielikuvilla: vielä ei ole päästy sellaiselle perustietouden tasolle, jota tiedon vastaanottajien keskuudessa pidettäisiin yleisesti tärkeänä.
Poikkeavien näkemysten esittäminen voi olla helpompaa niille, jotka ovat jo poistuneet tai poistumassa junasta. Juna menköön minne lystää, kunnes joskus ehkä rysähtää. Ne, jotka ovat junassa, ovat niin kauan hiljaa kuin valta on niillä, jotka ovat nykyisen menon luoneet. Riskinä on vain se, että muutoksia ei ehkä kyetäkään tekemään enää siinä vaiheessa, kun aika olisi niille otollinen. Onhan silloin saavutettu korkein pätevyys siinä mihin on opetettu. Toivottavasti tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Suomessa harjoitettu oikeusinformatiikka on tekemässä itseään lopullisesti tarpeettomaksi!