Kehittyykö opetuskin?

Jarmo Kiuru

oikeusinformatiikan lehtori

Oikeusinformatiikan opetus poikkeaa tiedekunnassamme annettavasta muusta opetuksesta. Tämä johtuu paitsi yhteiskunnan nopeasta kehityksestä myös siitä, että oikeusinformatiikka on oppiaineena varsin vakiintumaton. Esimerkiksi pääsykoevaatimuksiin ei ole sisältynyt tiedonhallinnan oikeudellisia perusteita käsittelevää materiaalia, eikä tämä puute ole nähdäkseni lähivuosina poistumassa. Oikeusinformatiikan alalla tapahtuva nopea yhteiskunnallinen muutos näkyy taas vaikuttavimmin siinä, että sisään tulevien opiskelijoiden tietotekniikan soveltamista koskevat lähtötiedot ovat huomattavasti kohentuneet. Muutos tässä suhteessa on nähdäkseni juuri nyt merkittävin yksittäinen tekijä, jolla on vaikutusta opetuksen sisältöön ja järjestämistapaan.

Pohdittuani, miten opiskelijoiden tietotekniikkaa koskevaa tiedon tasoa ja sen asettamia vaatimuksia opetukselle voisi mitata, olen tullut siihen tulokseen, että erilaiset kyselyt ovat tähän paras keino. Järjestin tässä tarkoituksessa syksyllä 1995 ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoille kyselyn Lakimies informaatioyhteiskunnassa -jakson pakollisista harjoituksista, jotka koskevat oikeudellisten asiakirjojen laatimista (ks. myös Digestassa 1993/5 otsikolla "Viiden minuutin testi" raportoitua kyselyä). Kyselyiden ohella olen selvittänyt opetuksen kehittämismahdollisuuksia siten, että olen lisännyt Lakimies informaatioyhteiskunnassa -jakson harjoituksiin vapaaehtoisen kolmen tunnin jakson. Jakson etukäteisinfossa ilmoitin syksyllä 1995 aloittaneille opiskelijoille kurssin sisältävän annoksen tietotekniikan käytön perustietoja. Varauduin kymmenen ryhmän vetämiseen, mutta odotin vain noin viiden ryhmän täyttyvän. Opetusta tietotekniikan käytön perustaidoista järjestettiin lopulta yhdeksälle vapaaehtoisryhmälle.

Mitenkään väheksymättä tai mollaamatta aikaisempina vuosina opettamiani oikeustieteen opiskelijoita uskallan sanoa, että nyt aloittaneen kurssin asenne oikeusinformatiikan opetusta kohtaan on positiivisempi kuin koskaan. Tiedän toki, että aikaisemmillakin vuosikursseilla on ollut vankka joukko opiskelijoita, jotka ovat pitäneet nimenomaan oikeusinformatiikan harjoituksia hyödyllisinä ja joskus jopa hauskoina (in spe tohtoorin vastakkaisista näkemyksistä riippumattomasti - ks. 18.10.1995 pidetyn tiedekuntaneuvoston pöytäkirjat). Kysyin kyselyssä viimeksi aloittaneelta kurssilta sen mielipidettä oikeudellisten asiakirjojen laatimista koskeneiden harjoitusten tarpeellisuudesta juristin ammattia ja opintojen etenemistä ajatellen. Yhdelle asia "jäi epäselväksi" ja toisen mielestä harjoitukset "eivät ole tarpeen", mutta loput 79 totesivat, että harjoitukset "ovat tarpeen". Tästä tuloksesta lienee tehtävissä melko varmoja johtopäätöksiä tulevaa opetusta suunniteltaessa!

Aina silloin tällöin keskusteluissa ponnahtaa esille ajatus siitä, että opiskelijat tulisi jakaa tasoryhmiin. Ajatus on mielenkiintoinen, vaikka sen toteuttaminen käytännössä merkitsisikin sitä, että opetustehtävien hoitamiseen pitäisi asettaa aikaisempaa suurempia voimavaroja. Kysyin tässä tarkoituksessa harjoituksiin osallistuneilta seuraavaa: "Jos harjoituksiin osallistujat olisi jaettu tasoryhmiin, harjoitusten taso olisi ollut minulle a) alhainen b) sopiva c) vaativa ". Tähän kysymykseen vastatessaan opiskelijat eivät olleet aivan yhtä yksimielisiä kuin edellisen kysymyksen kohdalla. Selväähän onkin, ettei opetus koskaan stemmaa koko porukalle. Niitä, jotka ilmoittivat vaihtoehdon "alhainen" oli 12, joten tämän perusteella kovempivauhtisia ja tiukempisisältöisiä opetusryhmiä voisi olla yhdestä kahteen kymmenestä. En kuitenkaan voi nykyisissä työpaineissani ja työskentelyolosuhteissani antaa mitään sitovia lupauksia tasoryhmien perustamisesta. Seuraan kuitenkin tilannetta.

Kyselyssä oli kaksi kysymystä, jotka koskivat harjoitteluolosuhteita ja harjoitteluolosuhteiden mahdollisia häiriötekijöitä. Vastausten perusteella harjoitteluolosuhteissa olisi selvästi parantamisen varaa. Suurin häiriötekijä näyttäisi olevan tietokoneiden reistailu eli toiminnasta pois olevien koneiden määrä ja siitä aiheutuva koneiden puute. Myös ylisuuret ryhmät aiheuttivat negatiivista palautetta. Koneiden toiminnan osalta sormi sojottaa atk-yksikön suuntaan, sillä opetustilanteessa ei ole mahdollista ryhtyä selvittelemään sitä, miksi koneet reistailevat. Aion ottaa asian puheeksi mikroluokan ylläpidosta vastaavien kanssa. Satunnaisesti ylisuuret ryhmät johtuvat myös paljolti opiskelijoista itsestään. Tämän yksi opiskelija nimenomaan totesikin vastauksessaan. Lääke ongelmiin on tiukempi suhtautuminen ryhmästä toiseen pomppimiseen. Harjoitusten aikana jouduin kerran poistamaan ylimääräisiä luokasta. Tätä keinoa olen käyttänyt vain kerran aikaisemmin. Silloin joulun odotus oli tuonut kaikki junalle pyrkivät ensimmäiseen ryhmään sillä seurauksella, että opetettavia olisi ollut noin 30. Yhdessä vastauksessa opetuksen häiriötekijäksi ilmoitettiin siirtoheittimen kuvan epäselvyys. Pidän itsekin siirtoheittimen huonoa laatua harjoitteluolosuhteiden kannalta haitallisena. Paremman siirtoheitinvarustuksen ja opetustietokoneen avulla olisi mahdollista päästä vähitellen siihen, että multimediaa voitaisiin käyttää opetuksen havainnointivälineenä. Nykyisellä varustuksella tätä ei voi ajatellakaan.

Opetuksen onnistuminen riippuu myös opettajasta: siitä, millaisia pedagogisia valmiuksia hänellä on ja miten hän hallitsee opettamansa asian. Jokaisen opettajan velvollisuus on kehittää valmiuksiaan näillä alueilla, vaikka pedagogisissa taidoissa pätevöityminen onkin nykyään ylimääräinen rasitus. Lapin yliopistoa arvioineen kansainvälisen arviointiryhmän ehdotus sisällyttää pedagogisia valmiuksia parantava täydennyskoulutus opetusvelvollisuuteen on mitä kannatettavin ehdotus, joka olisi syytä toteuttaa pikaisesti. Vaikka ehdotuksen toteutuminen on vielä epävarmaa, uskalsin kuitenkin kysyä opiskelijoiden mielipidettä oman työni laadusta. Kysymys kuului seuraavasti: "Opettajan asioiden esittämistapa oli a) selkeä ja ymmärrettävä b) epäselvä ja epäjohdonmukainen c) edellisten keskiarvo ". Enemmistö oli sitä mieltä, että esitystapa oli selkeä ja ymmärrettävä. Tämän kysymyksen aihe sai täydennystä vapaasti kirjoitettavissa kentissä. Muutamista vastauksista kävi ilmi, että eteneminen oli joiltakin osin ollut vähän liian vauhdikasta. Parissa vastauksessa toivottiin opetuksessa jaettavia prujuja käyttöön jo ennen harjoituksia. Prujujen osalta yhteistyö Artikla r.y.:n kanssa voisi tulevaisuudessa olla kehittämisen arvoinen mahdollisuus. Yhdessä vastauksessa mainittiin positiivisena seikkana opettajan avoimuus tietojen antamisessa. Toisessa vastauksessa annettiin tunnustusta taululle piirretyistä esimerkeistä. Kolmannessa vastauksessa oli seuraava hauska toteamus: "Ei kehitettävää, ope oli hyvä!" Neljännessä vastauksessa minua arvioitiin positiivisessa mielessä adjektiivilla 'kärsivällinen'. Otan nöyränä vastaan sekä risut että kiitokset.